Etusivu  Ajankohtaista  Nettikolumni 

Sääntely – hyvässä ja pahassa

Viimeistään globaali finanssikriisi on osoittanut, että toimivat rahoitusmarkkinat ovat modernin yhteiskunnan ydin. Kun ydin ei toimi, ympäröivässä yhteiskunnassa ei toimi juuri mikään.

Finanssialan suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi sitä säännellään kaikkialla maailmassa normaalia yritystoimintaa enemmän. Näin pitääkin olla.
 
Talouden nobelisti George Akerlof ja hänen kollegansa Robert Shiller julkaisivat vastikään kirjan, joka käsittelee finanssimarkkinoiden eläimellisiä puolia ja markkinoiden alkukantaisia voimia. Amerikkalaisprofessorit haastavat vallitsevan teorian toimijoiden rationaalisuudesta ja markkinoiden tehokkuudesta ja väittävät, että viisi perustekijää luo markkinoilla vuoroin spurtteja ja paniikkia.
 
Ihmisten perusluottamus toisiaan kohtaan johtaa toiveajatteluun, reiluuden vaatimus ylimitoitettuihin palkkapyyntöihin, korruptio ja huono usko johtaa vedätykseen, rahan illuusio nimellispalkkojen ylivoimaan suhteessa reaaliseen ostovoimaan ja tarinatalous harhakuviin helposta menestyksestä.
 
Yhdyn professoreiden arvioon siitä, ettei inhimillisten tekijöiden vaikutusta rahoitusmarkkinoihin pidä aliarvioida. Tässä suhteessa ei auta edes markkinoiden digitalisoituminen ja pörssikaupan siirtyminen tietokoneille. Viime kädessä ratkaisujen takana ovat aina ihmiset inhimillisine heikkouksineen.
 
Sääntelyn tarkoitus on pitää markkinoiden eläimellisyys kurissa. Eroon inhimillisyydestä sääntelyllä ei kuitenkaan päästä. On kuitenkin väärin ajatella, että sääntelyn avulla voidaan ratkaista kaikki mahdolliset ongelmat ja estää häiriöt ennalta. Globaaleilla markkinoilla sääntelyä on mahdotonta saada niin kattavaksi, että kaikki olisivat sen piirissä ja kaikki tilanteet voitaisiin etukäteen hallita. Aina löytyy lisäksi niitä, jotka rikkovat sääntöjä. Rikollisuutta ei voi laeilla kieltää.
 
Hyvä ja onnistunut sääntely voi parhaimmillaan parantaa finanssialan mahdollisuutta säteillä hyvinvointia ympäristöönsä. Koska rahoitusmarkkinat perustuvat olennaiselta osaltaan luottamukseen, luottamuksen vahvistaminen edesauttaa markkinoiden toimivuutta.
 
Markkinat tarvitsevat sääntelyä muun muassa turvaamaan häiriötön toiminta, suojaamaan markkinatoimijoiden oikeuksia, edistämään kilpailua ja läpinäkyvyyttä sekä lisäämään talouden yhdentymistä.
 
Hyvää sääntelyä ei synny ilman toimijoiden keskinäistä luottamusta. Parhaiten sääntely pääsee tavoitteisiinsa, kun lainsäätäjien, viranomaisten ja markkinatoimijoiden välillä vallitsee luottamus. Tärkeää on myös vakaus. Sääntelyn tulee olla mahdollisimman johdonmukaista ja ennakoitavissa. Pelisääntöjen pitää myös olla kohtalaisen pysyviä. Jatkuvasti muuttuvat normit johtavat poukkoiluun ja nostavat yleensä turhaan sääntelyn kustannuksia. Sääntelyä tulee tehdä myös paremman lainsäädännön periaatteita kunnioittaen. Tämä tarkoittaa muun muassa, että vaikutusarvioinnit ja konsultaatiot tehdään asianmukaisesti.
 
Usein unohdetaan yksi finanssimarkkinoiden sääntelyn keskeinen ulottuvuus; hyvää ja laadukasta sääntelyä tarvitaan myös luomaan edellytyksiä kasvulle. Se on hallitumpaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa on löydetty oikea tasapaino sääntelyn ja markkinaohjauksen välille.
 
Sääntely tehostaa toimintaa finanssialalla, jos se läpäisee kolme perustestiä. Ensinnäkin sääntelyn hyötyjen on ylitettävä siitä aiheutuvat kustannukset. Tämän suhteellisuusperiaatteeseen pohjautuvan arvion täytyy huomioida niin välittömät kuin välillisetkin kustannukset ja hyödyt. Usein rahoitusmarkkinoilla juuri välilliset vaikutukset saattavat olla mittavia.
 
Toisaalta sääntelyyn kannattaa ryhtyä vasta jos markkinapohjaisilla ratkaisuilla ei muutoin päästä hyvään lopputulokseen. Kolmanneksi sääntelyn tulee olla avoimilla markkinoilla tapahtuvan kilpailun kannalta neutraalia. On tärkeää, että sääntelyn kilpailuvaikutukset tutkitaan globaalisti. Globaaleilla markkinoilla sääntelyn tulee kohdella toimijoita sekä valtioiden sisällä että valtioiden välillä tasapuolisesti.
 
Miten hyvä säätely sitten parhaiten tapahtuu? Paljon keskustelua käydään muun muassa itsesääntelyn hyödyntämisestä. On totta, että markkinatoimijoiden sitoutuminen on itsesääntelyssä usein suurempaa. Toimijoilla itsellään on paras käytännön tietämys olosuhteista, mikä nopeuttaa myös täytäntöönpanovaihetta. Itsesääntelyllä tehtyjä normeja on myös nopeampi sopeuttaa vastaamaan muutoksia toimintaympäristössä.
 
Haasteitakin markkinatoimijoiden itsesääntelyyn liittyy. Se saattaa olla tehotonta ilman sanktioita. Toisaalta, jotta sääntelyllä saavutettaisiin poliittisten päättäjien tavoitteet, on olennaista päättää mitä tehdään ”vapaamatkustajille”, jotka eivät halua sitoutua yhdessä sovittuihin sääntöihin.
 
Hyvä sääntely voi tehdä paljon hyvää finanssialan kilpailukyvylle ja huono voi aiheuttaa paljon vahinkoa. Pahin riski juuri tällä hetkellä on ylisääntelyn riski. Jos sääntely menee liian pitkälle eikä läpäise perustestejä, se ajaa toimijat ja toiminnan muualle. Liiallinen sääntely saattaa myös heikentää finanssialan mahdollisuuksia toteuttaa perustehtäväänsä. Tällaisessa tilanteessa kasvu on heikompaa, tehottomat rahoitusmarkkinat pitävät yllä tehottomia rakenteita ja riskit keskittyvät.
 
”Aivan kuten taudit leviävät tartuntoina, leviävät myös sijoittajien luottamus ja epäluottamus”, kirjoittivat alussa mainitut professorit. Kyllä. Sääntely on tartuntojen osalta kuin lääke. Se ei aina toimi ja sillä voi olla epätoivottuja sivuvaikutuksia, mutta kun se on hyvä, niin se parantaa.


Piia-Noora Kauppi

Päivitetty 24.11.2009

 

 

 
 

  Piia-Noora Kauppi
  Toimitusjohtaja
  Finanssialan Keskusliitto